Lumitilanteemme tänään

Reilu viikko sitten saatiin muutama sentti lunta ja maailma näytti niin kivasti lupaavan talvea. Mutta ei  sitä monta päivää riittänyt.

Tänään näyttää tällaiselta, kun eilinen vesisade nopeutti lumen sulamista. 

Ja tältähän se näytti parhaimmillaan.

Ihania aurinkoisia päiviä

 Olemme saaneet nauttia muutamia päiviä talvisesta säästä ja auringostakin. Lunta on ohut kerros  ja pakkasasteita sen verran, ettei ole loskasta ollut pelkoa. Tänään oli puissa ja pensaissa paksu huurrekerros, mutta enpä harmikseni ehtinyt kuvaamaan sitä. Ja huomiseksi on luvattu lauhtuminen taitaa pudottaa huurteen pois

Tiaiset ovat ahkerasti vierailleet ruokintapaikallamme, vaikka meillä on tarjolla vain kuorittuja auringonkukan siemeniä. Viime talvena ruokavieraita kävi kovin vähän aiempiin vuosiin verrattuna, ehkä tämä talvi on rikkaampi siinä suhteessa.

Iloksemme on tiaisparvessa ollut ainakin yksi hömötiainen, joka on ahkerasti nokkinut siemeniä. Hömötiaisia on meillä näkynyt harvoin, joten iloitsemme tästä erityisesti.

Talven tuntua

Viikon päivät on ollut muutaman asteen pakkasia ja kirkkaita päiviä, jopa aurinko on ilahduttanut meitä sumuisen harmaan lokakuun jälkeen. 

Tiaiset vierailevat taas ahkerasti takapihallamme. Joukossa on ollut usein myös hömötiaisia. Niitä on aiempina vuosina näkynyt harvoin.

Aamulla herätessämme sateli lunta ja puoleen päivään mennessä oli saatu sen verran, että voi hyvällä syyllä sanoa, että lumi on maassa. Toivottavasti pysyy.

Syksyisiä näkymiä

Muutamia syksyisiä kuvia pihaltamme ja yksi Puolangaltakin.

 Nurmikossa pilkistelee pieniä orvokkeja, tässä yksi niistä. Aikaisempien vuosien istutettujen orvokkien jälkeiläisiä, jotka vaeltelevat iloksemme siellä täällä. 

 Tämä orvokkiamppeli on jaksanut kukoistaa koko kesän upeana. Vaikka on välillä "pannut makaamaan" veden puutteen takia, mutta heti vettä saatuaan siitä virkistynyt ja jatkanut entiseen tapaan. 

Kotipihlajat ruska-asussaan syyskuun puolivälin tienoilla.. Kovin oli laimean värinen ruska tänä vuonnaa, oli kai liian lämmintä ja kosteaa..

 Kosteudesta sen sijaan tykkäsivät sienet, tämäkin takapihan väriläikkä.

 Tuntematon sienilaji, jonka yksilöt näyttää kasvavan renkaan muotoon.

 Nyt nämä ovat jo mustia läjiä vaan, kuvat otettu syyskuun puolivälin tienoilla.

Puolangan hautausmaalla löytyi mahtavia kanstosienirykelmiä. Mökilläkin jotain kantosineiä kasvaa, mutta ei tällaista rykelmää.

Sittenkin kottaraisia

Tänään on taas pihallamme vilissyt iso parvi tummia rastaankokoisia lintuja. Nyt pääsimme näkemään ne tarkemmin ja totesimme, että siinä on sekä rastaita että kottaraisia. Eilisiä kuvia tarkemmin katsoessani linnut rupesivat näyttämään silmissäni kottaraisilta vaikka kirjoittaessani väitin niitä rastaiksi.

Rastasparvi visiitillä

Edit. 23.8.16: Kottaraisiahan nämä tarkemmin katsottuna ovatkin, vaikka parvessa oli rastaitakin. Oli siis sekaparvi.

Jo parina päivänä ovat rastasparvet lennelleet lähiympäristössäme ja tänään ne valitsivat meidän pihan laskeutumispaikakseen.

Kai nurmikossa oli hyvätkin tarjoilut, kun niin ahkerasti nokittiin.

Lintuja oli useita kymmeniä ja ne liikkuivat niin vilkkaasti ja koko pihan aluella, etten saanut kunnon kuvia niistä.

Taas kerran totesin, että rastaat ovat arkoja lintuja: jos verho vähänkin heilahti, niin koko parvi lennähti pois. Voisi kuvitella, etteivät ole toivottuja vieraita vaan saavat monesta paikat äkkilähdön.

Se nousi sittenkin

"Orvokkini tummasilmä, äidin kultasydän pieni..." lauletaan vanhassa laulussa, jos oikein muistan. Nämähän ne niitä ovat, kultainen pieni sydän keskellä tummaa sinistä. Mistä lienee siemen lentänyt pionien juurelle, hyvin näyttää viihtyvän siinä.

Seuraavaksi pieni jatkotarina, joka alkaa kolmen vuoden takaa. Kerroin nimittäin Lankapirtissä 4.7.13 että "Yksi asia minua ihmetyttää perennojeni suhteen. Nimittäin talven aikana täysin kadonneet syysleimut. Niitä oli kahta väriä ja useampia juurakkoja, kukkivat muistaakseni ihan kohtalaisen hyvin viime kesänä. Ja nyt ei näy mitään, pitkään odotin jotain nousevaksi, mutta ei mitään. Tyhjää ammottaa siinä kohdassa. Minulla oliedellisessäkin pihassa syysleimuja ja ihan hyvin viihtyivät katoamatta mihinkään talven aikana." 

Kesällä 2014 nousi maasta pienen pieni syysleimuksi tunnistettava kasvi, ei kasvanut normaaliin mittaan kuitenkaan eikä nuppuakaan näkynyt. Sama toistu kesällä 2015.

Ja niin uskoin käyvän tänä kesänäkin, mutta... 

 ...nytpä se pieni alku kasvoikin normaallin syysleimun korkeuteen ja teki nuppujakin. Mutta vain yksi varsi.

 Ja elokuulla olemme saaneet ihailla kukintoakin! 

Sen kai voi arvata, että minä malttamattomana odotan ensi kesää nähdäkseni, miten syysleimuni silloin voi. Jos voi hyvin, niin taidan ostaa sille seuraksi lajitovereita.

Syksy lähestyy

Syksy saapuu, ei sille mitään voi. Mutta ehkä vielä on aurinkoisia päiviä, ainakin tänään aurinko paistaa lupaavasti. Viikon verran on ollut kyllä tosi koleaa ja sateista.

Pirkon tuoma hortensia ilahduttaa minua kukillaan. Tosin osa nupuista on kuivunut ennen avautumista, enköhän osaa hoitaa sitä oikein. Mökillekin olen sen ottanut mukaan, ettei kuiva kotona yksin ollessaan.

 Kantarellit ovat innostuneet kasvamaan erinomaisesti ja olemmekin niistä nauttineet jo useamman kerran.

 Mökin ympäristön puissa on naavaa ihailla asti.

 Mökillä saamme ihailla myös peltoaukeita.

 Pilviä Tyrnävän peltojen yllä

Sisällä kukkii

Pihalla sade on piiskannut pionit, joiden kukinta-aika olisi juuri nyt parhaillaan. Nyt kukat makaavat liki maassa, kun vesi painaa isot kukat nöyriksi maata vasten. Joka vuosi ei onnistu yhtä hyvin, joten siirrän toivoni ensi vuoteen. Ei nyt ollut nuppujakaan niin paljon kuin on ollut parhaimmillaan.

Mutta sisällä saan ihailla jotain kukkia.

 Kertun peruja oleva orkidea, jonka sain äidiltä kai 15 vuotta tai ylikin sitten. On kukkinut monet kerrat, mutta nyt taisi olla parin vuoden tauko ennen tätä kukintaa.

Soilikki se jaksaa kukkia keväästä pitkälle syksyyn. Kun lopulta opin sen hoidon tai oikeastaan hoitamatta jättämisen. Niin vähän se hoitoa tarvitsee..

Ekat tomaatit kypsymässä

Meidän ensimmäiset tomaatit ovat kypsymässä! :) Pian päästään maistamaan.

Parvekelaatikossa terassin kaiteella on ollut kolme tainta jo hieman toista viikkoa. Taimet saatiin lahjaksi ystäviltä, jotka visiteeraasivat luonamme matkalla etelästä koti-Rovaniemelle. Kiitos!

Vanha orkidea kukassa

 Pitkästä aikaa edes yksi orkideoistani aloittelee kukintaa.

Tämä on Kertun peruja ja ollut minulla jo n. 15 vuotta, luultavasti pari vuotta ylikin. Kerttu antoi äidille kaksi orkideaa, tämän ja punaisen, muuttaessaan takaisin Australiaan. Pian äiti sairastui ja joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Hän sanoi minulle, että hakisin orkideat itselleni hoidettavaksi. Lisäsi vielä, että sinä se saat pysymään ne hengissä. Minä, joka en ollut koskaan edes ajatellut orkidean kasvatusta.

No onnistuinhan minä niiden hoidossa. Sai ne kukkimaankin hengissä pysymisen lisäksi. Ja äitikin pääsi ihailemaan punaisen orkidean ensimmäistä kukintaa minulla. Vuosi oli 2001.

Nyt minulla on siis useita orkideoja, tarkasti ottaen taitaa olla kahdeksan, mutta muissa ei ole näkyvissä edes kukkavanan alkua.

Kedon kukkia

Kuluneella viikolla oltiin taas muutamia päiviä mökillä, jossa kesän kukat ovat kukkimassa valtoimenaan.

 Metsäkurjenpolvet pihan laidalla kukkivat tavallista runsaampana

 Niittyleinikit pilkistelevät seassa

 Puna-ailakkejakin on runsaina mattoina

Voiko enää kauniimpaa ollakaan kuin kesäiset luonnonkukkamme!

Kesä tuli aikaisin

Saatiin jo toukokuussa kesäisiä päiviä. Tosin nyt ennustetaan jo viilenevän, joten aika lyhyeksi se jäi. Mutta toivotaan jatkoakin. :)

Mökkikausikin on avattu ja muutama kuva sielläkin napsittu.

 Haukijärvellä kalastettiin ja ihailtiin hillan kukintaa. Mustikan kukinta on kyllä niukkaa, saadaankohan marjojakaan.

Mökki kotikuusen katveessa.

 Naavaa kasvaa varsinkin kuusissa paljon

Ja pitkinä hörsylöinä. Vai miksihän niitä nimittäisi.

Eilen kotiuduttiin ja tänään sitten kävelin katselemassa kotipihan kasveja, varsinkin niitä kukkivia.

 Lemmikit leviävät kivikkoryhmässä halunsa mukaan

 Ainokainen omenapuumme joutui joku vuosi sitten rusakoiden järsimäksi, mutta selviytyi siitä kuin ihmeen kautta. Kovin runsasta kukintaa eikä satoa ole sen jälkeen ollut, mutta vähästäkin iloitsemme.

 Voikukatkin ehtivät kukkaan ruohonleikkuun välissä

 Takapihalla peruna kaipaa jo multausta ja...

... mänty kukkii runsaasti. Ja sen kyllä huomaa! :D

Kukat ilahduttavat aina

Kevään kukkia sisällä ja pihalla

 Punainen lehtikaktus yllätti Äkäslompolosta palaajat

 Äitienpäiväkukkaset

Santut kukkivat taas upeasti. 

 Orvokkiamppeli etuovelle

Scillat omenapuun alla

 Samaa ei voi sanoa kukkapenkin narsisseista

Mutta kaunis kuin aurinkohan se on yksikin kukka

Syysleimu yllättää; ensin menestyi ja kukki hyvin kunnes eräänä keväänä ei noussut mitään mullasta eikä seuraavinakaan kesinä. Viime kesän loppupuolella näkyi pieni hentoinen alku ja nyt jo ihan teerevä lupaus. Toiveet ovat korkealla. :)