Kesän eka reissu mökille

Lämmin toukukuu on hellinyt meitä yllättävällä lämmöllä. Kesäinen ilma tuli tänne pohjoiseen tavallista aiemmin ja siitä olemme nauttineet. 

Viime lauantaina ajelimme mökille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Hiukan mietitytti, millaista jälkeä talven tykkylumet on mökin ympäristössä tehnyt. Paikoinhan jälki on ollut ikävää katsottavaa, kuten esim. lehdissä on kerrottu..

 Lähin merkki runsaista tykyistä oli tämä kaatunut pyykkiteline pihassamme. Onneksi mies sai sen oiottua ja taas se palvelee.

Katkenneita ja vinoon vääntyneitä puita oli jo ihan pihapiirissäkin ja lisää löytyi kauempaa, mutta ei onneksi suurta määrää.

Liiterin nurkalta pellolle päin jo ihan siistiä.

Tuuli on tuiverrellut monena päivänä, tänään erityisesti.

Ensimmäinen metsäkurjenpolven kukka avautui tänään. Nuppuja on lupaavasti, joten lisääkin on odotettacissa kuten kaikissa muissakin kukissa, joita luonto meille tarjoaa täällä. 

Kuusikin kasvattaa versojaan runsaiden naavatupsujen  ympärille.

Mustikka kukkii pathaillaan.

Kesän tuntua

Ollaan jo yli viikon saatu nauttia kesäisen lämpimästä säästä. Se ei ole tavallista täällä Oulun kupeessa vielä toukokuussa, siksi olen ollut erityisen ilahtunut lämmöstä ja auringosta. Ihan hellelukemiakin on ollut. Ja kesän tulo etenee hyvää vauhtia. Katsastetaanpa, miltä täällä näyttää.

Keittiön ikkunasta näemme mantykangasta ja lähimmän linnunpöntön.

Seuraavaksi lähin pönttö onkin koivussa, sekin mieheni laittama ja huoltama vaikka onkin jo oman tontin ulkopuolella kunnan alueella. Koivun lehdet eivät ole vielä aivan täydessä koossaan, mutta pian päästään kylpemään uudella vastalla.

Pihapihlajankin lehdet kasvavat vielä, kukan nuppujakaan ei näkynyt.

Uusia naapureitakin ollaan saatu aivan lähietäisyydelle. 

Oiskohan tämä hyvä asunto? Sisätilojen pitää olla mukavat, että lapsukaiset kasvavat ja viihtyvät hyvin.

Kun rouva on antanut hyväksynnän, niin sitten vaan töihin tupaa sisustamaan.

Vähän ahtaalta tuntuu oviaukko näin pitkän risun kanssa, mutta yrittämättä ei mikään valmistu. Voin jo nyt tätä kirjoittaessani kertoa, että taisi onnistua lopultakin, vaikka kuvassa oleva risu meni aika pieneksi ennen kuin se oli sisällä.

Scillat omenapuun alla alkavat olla jo ylikukkineita

Vuorenkilpi upeimmillaan

Ja tämä pieni orvokki ilahduttaa minua erityisesti. Nämä siemenistä sinne tänne kasvat pikkuorvokit ovat niin söpöjä. (Kuva vaan on valitettavasti epätarkka.)

Aivan kesäisiä tunnelmia

Vajaa kaksi viikkoa on kulunut edellisistä kuvista. Sinä aikana on loputkin lumet pihaltamme sulaneet. Parina kolmena päivän on ollut jopa kesäisen lämmintä, eilen ja tänään mittarissa varjon puolella yli +24 astetta. Terassikausikin avattiin juomalla siellä päiväkahvit.

Kävelin pihalla katselemassa uutta vihreää. Sitähän nousee pikku hiljaa sieltä ja täältä. Meidän koivut vasta paisuttelevat silmujaan, mutta naapurilla tien toisella puolen näyttää olevan jo hiirenkorvat.

 Scillat omenapuun juurella ovat nupuilla, pari ensimmäistä jo avannutkin nuoppunsa.

Keittiön ikkunan edessä olevalla linnunpöntöllä on kysyntää. Kirjosieppoherra sitä katsastaa ja odottaa rouvaa saapuvaksi. Välillä sitä tosin yrittää talitinttipariskuntakin valloittaa itselleen. 

Pitkästä aikaa ostin santun. Ne vanhat siniset ovat ilahduttaneet minua kai pian 20 vuotta. En ole niihin kyllästynyt, mutta nyt tuntui, että vois lisätä väriä. Niinpä tämä lähti kauppareissulla mukaani, kun kukkakauppaan oli ilmestynyt runsas valikoima santtuja.

Vappuaamuna

Eilen juuri jollekín sanoin, ettei meillä vielä mitään uutta vihreää näy. Tänään sitten postilaatikolta palatessa huomasin jotain, joka sykähdytti mukavasti mieltäni.

 Tulpaanit sieltä työntyvät kohti autinkoa!

Kova on halu kukkimaan, kun lumenkin läpi noustaan.


Muutenkin aamulla tuoksui ja tuulahteli ihan keväältä. Tuli ihan vanhanajan vapputunnelma!

Lisäsinpä vielä päivällä otetun kuvan puistometsiköstä talomme takaa.

Lumi ehti sulaa aika vähäksi vaikka vielä pari viikkoa sitten sitä oli paljon. Näkyy vain valkoisena viiruna oikeassa männyn takana.