Sittenkin kottaraisia

Tänään on taas pihallamme vilissyt iso parvi tummia rastaankokoisia lintuja. Nyt pääsimme näkemään ne tarkemmin ja totesimme, että siinä on sekä rastaita että kottaraisia. Eilisiä kuvia tarkemmin katsoessani linnut rupesivat näyttämään silmissäni kottaraisilta vaikka kirjoittaessani väitin niitä rastaiksi.

Rastasparvi visiitillä

Edit. 23.8.16: Kottaraisiahan nämä tarkemmin katsottuna ovatkin, vaikka parvessa oli rastaitakin. Oli siis sekaparvi.

Jo parina päivänä ovat rastasparvet lennelleet lähiympäristössäme ja tänään ne valitsivat meidän pihan laskeutumispaikakseen.

Kai nurmikossa oli hyvätkin tarjoilut, kun niin ahkerasti nokittiin.

Lintuja oli useita kymmeniä ja ne liikkuivat niin vilkkaasti ja koko pihan aluella, etten saanut kunnon kuvia niistä.

Taas kerran totesin, että rastaat ovat arkoja lintuja: jos verho vähänkin heilahti, niin koko parvi lennähti pois. Voisi kuvitella, etteivät ole toivottuja vieraita vaan saavat monesta paikat äkkilähdön.

Se nousi sittenkin

"Orvokkini tummasilmä, äidin kultasydän pieni..." lauletaan vanhassa laulussa, jos oikein muistan. Nämähän ne niitä ovat, kultainen pieni sydän keskellä tummaa sinistä. Mistä lienee siemen lentänyt pionien juurelle, hyvin näyttää viihtyvän siinä.

Seuraavaksi pieni jatkotarina, joka alkaa kolmen vuoden takaa. Kerroin nimittäin Lankapirtissä 4.7.13 että "Yksi asia minua ihmetyttää perennojeni suhteen. Nimittäin talven aikana täysin kadonneet syysleimut. Niitä oli kahta väriä ja useampia juurakkoja, kukkivat muistaakseni ihan kohtalaisen hyvin viime kesänä. Ja nyt ei näy mitään, pitkään odotin jotain nousevaksi, mutta ei mitään. Tyhjää ammottaa siinä kohdassa. Minulla oliedellisessäkin pihassa syysleimuja ja ihan hyvin viihtyivät katoamatta mihinkään talven aikana." 

Kesällä 2014 nousi maasta pienen pieni syysleimuksi tunnistettava kasvi, ei kasvanut normaaliin mittaan kuitenkaan eikä nuppuakaan näkynyt. Sama toistu kesällä 2015.

Ja niin uskoin käyvän tänä kesänäkin, mutta... 

 ...nytpä se pieni alku kasvoikin normaallin syysleimun korkeuteen ja teki nuppujakin. Mutta vain yksi varsi.

 Ja elokuulla olemme saaneet ihailla kukintoakin! 

Sen kai voi arvata, että minä malttamattomana odotan ensi kesää nähdäkseni, miten syysleimuni silloin voi. Jos voi hyvin, niin taidan ostaa sille seuraksi lajitovereita.

Syksy lähestyy

Syksy saapuu, ei sille mitään voi. Mutta ehkä vielä on aurinkoisia päiviä, ainakin tänään aurinko paistaa lupaavasti. Viikon verran on ollut kyllä tosi koleaa ja sateista.

Pirkon tuoma hortensia ilahduttaa minua kukillaan. Tosin osa nupuista on kuivunut ennen avautumista, enköhän osaa hoitaa sitä oikein. Mökillekin olen sen ottanut mukaan, ettei kuiva kotona yksin ollessaan.

 Kantarellit ovat innostuneet kasvamaan erinomaisesti ja olemmekin niistä nauttineet jo useamman kerran.

 Mökin ympäristön puissa on naavaa ihailla asti.

 Mökillä saamme ihailla myös peltoaukeita.

 Pilviä Tyrnävän peltojen yllä