Tapanin päivänä

Joulua on vietetty kotosalla kolmisin, Kati siis mukana vahvuudessa. Jussi on taas Espanjassa Conil-nimisessä kaupungissa, kuin mones joulu jo lienee.  Joulun vietto on mennyt vuosien tutulla ritiinilla, siis hiljaisesti ja rauhallisesti. Toinen joulu ilman joulukuustakin.  

Sää on tosin ollut vähemmän jouluinen, mittari näyttänyt muutamaa lämpöastetta, väliin on satanut vettäkin ja ollut harmaata. Aamulla oli kova tuuli, joka on nyt jo laantunut. Ilma on jäähtynyt hieman, nyt mittarissa -3.3 ja taivaskin on melko selkeä ja aurinko kultaa pilvien reunoja.

 Lumitilanne on kuvan mukainen. Joulun alla olleet vesisateet ovat sulattaneet sitä kovasti.

Talvipäivänseisaus

KOTIMAA 22.12.2015 6:48

KALEVA

Tänään on talvipäivänseisaus. Päivä on Suomessa lyhimmillään tiistaina. Matka valoa kohti alkaa kello 6.48 jälkeen, jolloin päivä alkaa Suomessa hitaasti pidentyä.

Aurinko nousee tänään Oulussa kello 10.29 ja laskee 14.04. Päivällä ei siis ole pituutta montaa tuntia.

Utsjoella eletään kaamosaikaa, eikä aurinko nouse lainkaan ennen kuin 17. tammikuuta.

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan päivät eivät pitene tasaista tahtia. Heti talvipäivänseisauksen jälkeen valon määrä ei muutu kovinkaan vauhdikkaasti. Päivä pitenee talvisin vajaat kymmenen minuuttia viikon aikana.

Kevätpäiväntasauksen 20. maaliskuuta aikoihin päivä pitenee jo aikamoisin harppauksen.

Aurinko kiipeää helmi-maalis-huhtikuussa joka päivä taivaalla yhä korkeammalle ja valon määrä tuntuu lisääntyvän vauhdilla.  

Lainattu täältä http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/paiva-on-nyt-lyhimmillaan-matka-kohti-valoa-alkaa/715523/

Jokohan saadaan talvi

Lopultakin talvea luvassa

Tämän aamun ennuste Ilmatieteenlaitokselta. Nähtäväksi jää, pitääkö paikkansa, mutta lupaavalta näyttää. 

Nyt meidän mittarissa -9 ja auringon kajo näyttää nousevan mäntyjen takaa.  Luntakin on mukavasti, kun perjantaita 11.12 vasten yöllä satoi ainakin 10 cm.

Joulua odotellaan

Joulukuu alkoi jo

Sanotaan, että kevät keikkuen tulevi, mutta niin se tekee talvikin. Edellisten kuvien ihanat lumiset näkymät pysyivät pari kolme päivää, mutta sitten vesisateet veivät ne pois.

 Eilen illalla satoi taas hiukan lunta ja mittarikin rupesi näyttämään pakkasasteita, nyt -2.3.

Talvea

22.11. saatiin lunta ihan näkymään asti.

Näkymä työhuoneen akkunasta tänään hetki sitten. Kaunista on edelleen.

Ennusteessa luntakin

Mittari pysytellyt hieman +:n puolella, mutta nyt ehkä päästään talveen.

Nyt odotellaan ennusteen toteutumista.

Edelleen talvea odotellaan

Talvesta ei tietoakaan, vaikka marraskuu on jo puolessa välissä.

Eilinen lumikin on sulanut pois, kun vettä sataa tuon tuostakin. Mittarissa nyt lukema  +3.6.

Kuurankukkia ja jäätä

Meitä on hemmoteltu ihanilla aurinkoisilla päivillä jo muutaman päivän ajan.  Päivisin on muutama lämpöaste ja yöllä pakkkasta. Tänään aamulla heti kuuden jälkeen näytti mittari -7.1.  

 Rännin alla olevaan vesisaaviin oli tullut kaunis jääpinta.

 Maassa aamuisin kuuraa, mutta sulaa auringonpaisteessa pian pois.

Ja näin kävi edellisen postauksen upeille orvokeille. Yksi sopiva pakkasyö riittää senkin nitistämiseen.

Ilmatieteenlaitos lupaa samanlaista säätä jatkossakin.

Talvea odotellessa

Syksy on ollut lämmin ja sateinen, ei yhtään pakkasyötäkään näillä seuduin. Lapissa on kuitenkin paikoin saatu jo ensilumi, mm. Ylläksellä. 

Mutta nyt on ennustettu ensi viikolle meillekin pakkasöitä, joten talvi se on kuitenkin tulossa. Siksipä korjasin pihalta pois kesäkukkien rippeet, ei niistä enää iloa ole ollutkaan pitkään aikaan, kunhan ovat vain olla jököttäneet odottamassa kompostiin pääsyä. 

 Joku sentään kukkii edelleen komeasti, ei merkkiäkään syksystä. Nimittäin tämä orvokki kompostikehikon raossa. Se on siihen ihan omia aikojaan kasvanut, mistä lie siemenen saanut. On kukkinut siinä kai ainakin pari kuukautta.

 Samaisen kehikon toisella laidalla on vetreä orvokin alku, mutta hiukan liian myöhään kasvun loittanut.

Amppelissa lobelioitten kanssa ollut pelargonia piti kukintatauon loppukesästä ja nyt taas kukkii komeasti. Siksipä se pääsi sisälle vaikka lobeliat siitä vierestä menivät kompostiin.  Keittiön pöydälle toin, mutta voi olla, että päätyy johonkin muualle tuoksunsa takia. Missähän tuon saisi talvehtimaan, että voisi kokeilla kukittaa ensi kesänäkin sitä. Ei ole sitä maakellaria.

Kultaa taivaalla

Olipa upea kultainen taivas hiukan ennen pimeän tuloa, kun Bauhausista tultiin ulos.

 Harmi vaan, ettei puhelimella napattu kuva näytä koko totuutta.

Kesä päättyy mustarastaiden vierailuun

Jo pari viikkoa  - vai ylikin -  ollaan saatu nauttia kesän lämpimistä päivistä. Ei sentäään hellettä ole ollut, mutta lyhythihaisessa puserossa on tarennut ulkona. Tänäänkin iltapäivällä oli varjossa yli +18 ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. 

Keväällä vieraili pihallamme ensimmäisen kerran mustarastas, naaras kai, yksinään.  Liekö sen pesue lennähtänyt muiden rastaiden ja peippojen parvessa tänään takapihallemme.

Tarkemman katselun perusteella olenkin päätynyt siihen, että nämä ovatkin kottaraisia.

Ainakin 6-7 lintua niitä oli  ja vilkkaasti liikehtien hakivat syötävää. Vanha sienikin näytti kelpaavan hyvin. Muita rastaita ja peippoja on parvina käynyt ennenkin, mutta mustarastaat ovat näyttäytyneet meille vain tänä suvena.

Kesä jatkuu vielä

Pian on kesä takana päin eikä kunnon lämpimiä aurinkoisia ja sateettomia päiviä ole ollut kuin pari kolme. Ei ole liioittelua sanoa, että liki joka päivä on satanut jos ei aamulla, niin sitten illalla. Ja koleaa on ollut. Vain parina kolmena päivänä olen tarennut lyhythihaisella T-paidalla ja hameella ulkona, minä, joka olen lämminverinen.  

Jotain hyötyä runsaista sateista on, kun kukat kukkivat kuivemmillakin paikoilla ja viileyden takia kukinta kestää niillä tavallista pitempään.

Amppelikukatkin pärjäävät paremmin, kun ei aurinko porota niihin liikaa.

Sisällä maljakossa kai jo kuukauden viihtyneet krysanteemin oksat ovat edelleen kohtuullisessa kukassa ja yllättäen ovat alkanaeet kasvattaa juuria.

Mutta vielä kesä jatkuu kuten otsikossa toteankin. Tänään on mittarissa jopa +22.6, tosin aurinkoa ei näy mutta eipä ole vielä satanutkaan.

Muutamia päiviä mökillä

Haukijärvellä verkkoja kokemassa.  Ahti on ollut tänä kesänä kovin kitsassti antanut saalita meille. Tälläkin mökkikäynnillä pidettiin neljää verkkoa kolmena yönä vedessä, mutta vain keskimmäisenä päivänä saatiin saalista, kaksi siikaa.

 Hillojakaan ei luultavasti ole kovin paljon, muutama marja syötiin majavan patoa etsiskellessä ja Voitto poimi "tiedustelureissullaan" vajaan ½ litraa.  Mustikoita näyttää sentään tulevan kohtalaisen hyvin, mutta eivät ole vielä kunnolla kypsiä.

 Kantarelleja alkaa nousta tuttuihin paikkoihin ja onpa niitä löytynyt lisääkin.

Entäs nämä sitten, jotka löytyivät risujen polttopaikan viereisten nuorten kuusien alta. Hattivatteja vai!?!

Vieri vieressä ohuita puikkoja. Eipä muistettu kumpikaan noita nähdyn aiemmin.  Ja näitä on muuten varmaan ainakin kymmenen kuuse alla.

Vasta kotona löytyi LuontoPortin avulla nimi näille  purppuranuijakkaille.

Lopuksi vielä mainio käyttöidea tupakantumpeille.  Meidän huussissa oli jatkuvasti hiiren  - vai myyränkö -   papanoita pitkin lattiaa. Jostakin luin, että ne inhoavat tupakan hajua, joten keräsin kotoa Seppo-veljeni natsat tuhkiksesta ja vein parempaan käyttöön.  Ja usko tai älä, ne tehoavat. Tumpit vaan kippoon ja siihen hiukan vettä. Vettä olen lorauttanut hiukan lisääkin, kun entinen on haihtunut.

Kesän ensimmäiset pionit

Kesän ensimmäiset pionit avautuivat eilen.

Punaiset enemmistönä auenneista, mutta...

... vaaleanpunaisistakin on jo pari auki.

Kukkia ja nuppuja on yhteensä vähemmän kuin parina edellisenä vuonna.

Vieressä kukkivat vuorikaunokit

Ja kiveyksen raossa kukki pieni orvokki.

Maariankämmekät

Mökin pihapiirissä kasvaa ja kukkii joka kesä kämmeköitä, mutta ei muistini mukaan koskaan aiemmin näin laajalti ja näin runsasta kukintaa. Lienee sateisen kesän ansiota. Muuallakin olemme nähneet yllättävän paljon maariankämmeköitä paikoissa, joista meillä ei ole entisiä havaintoja niistä.

Nyt raskin poimia niitä jopa maljakkoon.

Mökin maalaus

Jo kesäkuun puolella aloiteltiin mökin ulkomaalausta, keitettiin nimittäin punamultamaalia. Ja lopulta maalattiinkin.  Tämä maalinkeittotouhu oli meille aivan uutta ja sitä onkin pitkään suunniteltu ja opiskeltu. Ja taas voitiin todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! ;)  Hyvää maalista tuli eikä sen tekokaan ollut vaikeaa.  Kotona se jo aloitettiin keittämällä ruisvelli valmiiksi sähköhellalla 10 litran kattilassa.

Mökillä sitten velli vanhaan vesipataan (joka oli viettänyt jo kymmenkunta vuotta eläkepäiviään varaston nurkassa) ja pata nuotiolle. Lisättiin siihen velliin vettä ja muitakin aineita, joita en edes muista, kun mies vastasi keittohommasta ja minä kuvaushommasta.

Siellä se velli kuumenee. Määrä näyttää tässä kuvassa vähältä, mutta kyllä sitä oli tässä vaiheessa muistaakseni liki 30 litraa.

Vielä lisätään punamultajauhetta antamaan maaliin toivottu väri.

Keitos on valmis, siis maalia seiniin, kunhan se hieman jähtyy. 

Tässä keitetty maalierä riitti noin puoleen taloon, joten toinen annos vielä keittettiin. 

Viimeiset laudat menossa ja maalikin loppuu sopivasti.




Ja nyt on mökki maalattu.