Sisällä kukkii

Pihalla sade on piiskannut pionit, joiden kukinta-aika olisi juuri nyt parhaillaan. Nyt kukat makaavat liki maassa, kun vesi painaa isot kukat nöyriksi maata vasten. Joka vuosi ei onnistu yhtä hyvin, joten siirrän toivoni ensi vuoteen. Ei nyt ollut nuppujakaan niin paljon kuin on ollut parhaimmillaan.

Mutta sisällä saan ihailla jotain kukkia.

 Kertun peruja oleva orkidea, jonka sain äidiltä kai 15 vuotta tai ylikin sitten. On kukkinut monet kerrat, mutta nyt taisi olla parin vuoden tauko ennen tätä kukintaa.

Soilikki se jaksaa kukkia keväästä pitkälle syksyyn. Kun lopulta opin sen hoidon tai oikeastaan hoitamatta jättämisen. Niin vähän se hoitoa tarvitsee..

Ekat tomaatit kypsymässä

Meidän ensimmäiset tomaatit ovat kypsymässä! :) Pian päästään maistamaan.

Parvekelaatikossa terassin kaiteella on ollut kolme tainta jo hieman toista viikkoa. Taimet saatiin lahjaksi ystäviltä, jotka visiteeraasivat luonamme matkalla etelästä koti-Rovaniemelle. Kiitos!

Vanha orkidea kukassa

 Pitkästä aikaa edes yksi orkideoistani aloittelee kukintaa.

Tämä on Kertun peruja ja ollut minulla jo n. 15 vuotta, luultavasti pari vuotta ylikin. Kerttu antoi äidille kaksi orkideaa, tämän ja punaisen, muuttaessaan takaisin Australiaan. Pian äiti sairastui ja joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Hän sanoi minulle, että hakisin orkideat itselleni hoidettavaksi. Lisäsi vielä, että sinä se saat pysymään ne hengissä. Minä, joka en ollut koskaan edes ajatellut orkidean kasvatusta.

No onnistuinhan minä niiden hoidossa. Sai ne kukkimaankin hengissä pysymisen lisäksi. Ja äitikin pääsi ihailemaan punaisen orkidean ensimmäistä kukintaa minulla. Vuosi oli 2001.

Nyt minulla on siis useita orkideoja, tarkasti ottaen taitaa olla kahdeksan, mutta muissa ei ole näkyvissä edes kukkavanan alkua.