Pihalla sade on piiskannut pionit, joiden kukinta-aika olisi juuri nyt parhaillaan. Nyt kukat makaavat liki maassa, kun vesi painaa isot kukat nöyriksi maata vasten. Joka vuosi ei onnistu yhtä hyvin, joten siirrän toivoni ensi vuoteen. Ei nyt ollut nuppujakaan niin paljon kuin on ollut parhaimmillaan.
Mutta sisällä saan ihailla jotain kukkia.
Kertun peruja oleva orkidea, jonka sain äidiltä kai 15 vuotta tai ylikin sitten. On kukkinut monet kerrat, mutta nyt taisi olla parin vuoden tauko ennen tätä kukintaa.
Soilikki se jaksaa kukkia keväästä pitkälle syksyyn. Kun lopulta opin sen hoidon tai oikeastaan hoitamatta jättämisen. Niin vähän se hoitoa tarvitsee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti