Eläinten touhuja seuraamme yleensä ikkunasta tai muuten luonnossa. Aika harvoilla meidän tuttavillamme edes on koiria tai kissoja, jotka vierailisivat meillä ihmistensä mukana. Mutta tänään saimme koiran koko päiväksi luoksemme.
Rauhallinen Martta-koiruli (ikää muistaakseni 13v) oli aluksi vähän ihmeissään, kun hänen emäntänsä häipyi ja jätti hänet yksin tänne. On Martta vieraillut meillä muutaman kerran aikaisemminkin, ettei aivan outo paikka ole. Pian Martta kuitenkin luovutti ja asettui keittiön matolle nuuhkittuaan sen hyvin. Varmaan tutki maton, mitä kaikkea siihen oli läikkynyt viime kesäisen pesun jälkeen.
Pian saattoi jo relata ja painaa pään tassun päälle ja...
...sitten ummistuivat jo silmätkin.
Tyttäremme, joka asuu kanssamme, on koira- ja kissa-allergikko, mutta Martta on niitä koiria, joista ei tule hänelle reaktiota. Martta onkin hänen ystävänsä koira ja tytär itse huolehtii Martasta tänään, me vanhukset vaan nautiskelemme Martan seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti