Kevättalven väri-iloa

Minä sain Raija-ystävältäni kliivian kauan kauan sitten, muistaakseni joskus 1990-luvun alkuvuosina. Siitä asti se on upeilla kukillaan ilahduttanut meitä joka vuosi.

Näin tänä vuonna, kaksi kukkavartta yhtä aikaa. Aikaisempina vuosina kukinnat olivat paljon muhkeammat, kooltaan kuin lapsen päät. Kaunishan on tämäkin.

Saamassani kasvissa oli muistaakseni yksi yksilö, mutta se alkoi pian tehdä "poikasia". Niistä istutin kaksi yksilöä samaan purkkiin ja tuossa ne nyt kukkivat.  Ne molemmat ovat kukkineet useina vuosina kolmekin kukkavanaa perä jälkeen.

Mullan vaihto olisi ehdottomasti tehtävä tänä keväänä. Jospa kukinta sitten taas palaisi entiseen kokoonsa.

Ahkera santtu

Tämä santtu ansaitsee kunniamaininnan ahkerrasta kukkimisesta, varhain keväällä 2017 aloitti ja viimeiset lakastuneet kukat poistin tänään. Aiemmin ei mikään santuistani ole kukkinut näin pitkään.:) Hmh, jaksaneeko tämä kukkia tänä vuonna ollenkaan vai pitääkö lepovuoden.

Talviruokintaa

Lokakuu vaihtuo marraskuuksi kaunissa pakkassäässä. Tänä aamuna oli jo napakat -15 astetta mittarissa.

Puhdas valkoinen lumi tehosti vielä kirkkautta.

Talitiaiset ovat löytäneet hirventalikimpaleen ruokintapaikaltamme. Näyttää sekin kelpaavan, kun ei vielä ole tarjolla siemeniä ja pähkinöitä. Yleensä vain harva tintti on talia nakutellut silloin, kun on muuta tarjolla.

Ensilumi ja eka jäälyhty

 Viikonloppuna satoi lunta ja ensilumen raja ylittyy reilusti. Pikku pakkanen estää lumen sulamisen. 

Vesisaavi (60 l) oli unohtunut rännin alle ja vesi siinä jäätynyt sopivasti lumilyhtyä varten. Mahtuisi muuten isompikin kynttilämäärä sisään, nyt vain kaksi.

Lupaus talvesta

Lunta, lunta, lunta! Riemuitsen kuin lapsi ensi lumesta. :) 

Vaikka vähän sitä vasta on, ei täytä virallista ensilumen määrää.  Yöllä jo oli satanut hieman ja nyt kuvien oton jälkeen sade näyttää tihentyvän.

 Terassin kaiteen vieressä kukkineet ruukut taitavat olla entisiä kukkijoita.

 

Kesä meni jo

Kesä on takana päin. Sadetta ja harmautta tuntuu riittäneen, oli sentään joiotakin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Kukat kukkivat iloksemme ja marjat sekä hedelmät kasvoivat paikoin hyvinkin. Mökkeiltiin aika paljon, mutta kotonakin ehdittiin nauttimaan pihasta.

Ainokainen omenapuumme antoi kukkuramitoin omenia ensimmäistä kertaa.

 Omenia oli kymmenittäin, kun aiemmin suurin sato on ollut 17 omenaa.

Omenia on rouskutettu sellaisinaan, mutta pari piirakkaakin on tehty.

 Pihapihlajat kantavat raskasta taakkaa tänä vuonna. Riittää linnuille syömistä. Yhden puun marjat päätyivät jatkojalsotukseen omaan käyttöön.

Punaposkisia puolukoita kasvaa ihan tontin reunassa, mutta kauempaa on poimittu säilöntmarjat, osa niistä mökiltäkin.

Elokuun alussa oli tämä orkidea täydessä kukassa.

Kaksi kuukauttsa se jaksoi kantaa ne kaikki, tänään löysin ensimmäisen nuupahtaneen lattialta.

Kesä kukkii

Kesän alku oli pitkään kovin kolea eikä mikään kasvanut normaalin kesäaikataulun mukaan. Sitten saatiin muutamia lämpimiä, osin helteisiäkin päiviä. Niinä päivinä monet pihamme perennoista avasivat kukkansa. Pari päivää sitten kiertelin pihalla kukkia ihailemassa kameran kanssa ja napsin muutaman kuvankin, joita näet tässä alla. 

Orvokkiamppeli etuoven vieressä on taas upea. Ostettiin samalta puutarhalta kuin viimevuotinen, joka kukki upeasti koko kesän. Samaa toivomme nytkin.

Keskellä etupihaa olevassa perennapenkissä kukkii vuorikaunokki parhaillaan.

Sen vieressä olevat pionit lupailevat nekin kukkia, mutta saamme vielä odottaa jonkin aikaa.

Perennojen alla kukkii muutamia pieniä orvokkeja, jotka ovat levinneet sinne aikaisempien vuosien orvokkien siementäminä. 

Toisessa perennapenkissä on nyt parhaillaan iiristen kukinta.

Iiristen keskellä kukkii niiden kanssa saman värinen akileija nostaen päänsä iiristen yläpuolelle.

Tämän patjarikon väri on minusta ihana. Tätä kukkii iiristen vieressä parissa mättäässä. Valkoinen patjarikko ei viihdy yhtä hyvin vaan kukkii vain pieninä lämpäreinä siellä täällä.

 Pihan reunassa metsän rajassa kukkii pari lupiinia, tämä vaaleanpunainen ja ...

 ... näin ihanan sininen.  Oltakoon mitä mieltä tahansa tästä vieraslajista, joka leviää ympäri Suomen, niin minusta sen kukka on kaunis. Muistan nähneeni lupiiniin ensi kerran 57 v sitten, jolloin ihastuin siihen heti. Ja ihailen edelleenkin.

Liian varjoisassa paikassa huvimajan takana kasvaa valkoinen syreeni, jonka kukinta on aika niukka joka vuosi luullakseni juuri liian varjoisen kasvupaikan takia. Mutta kukkien tuoksu on ihana.