Se nousi sittenkin

"Orvokkini tummasilmä, äidin kultasydän pieni..." lauletaan vanhassa laulussa, jos oikein muistan. Nämähän ne niitä ovat, kultainen pieni sydän keskellä tummaa sinistä. Mistä lienee siemen lentänyt pionien juurelle, hyvin näyttää viihtyvän siinä.

Seuraavaksi pieni jatkotarina, joka alkaa kolmen vuoden takaa. Kerroin nimittäin Lankapirtissä 4.7.13 että "Yksi asia minua ihmetyttää perennojeni suhteen. Nimittäin talven aikana täysin kadonneet syysleimut. Niitä oli kahta väriä ja useampia juurakkoja, kukkivat muistaakseni ihan kohtalaisen hyvin viime kesänä. Ja nyt ei näy mitään, pitkään odotin jotain nousevaksi, mutta ei mitään. Tyhjää ammottaa siinä kohdassa. Minulla oliedellisessäkin pihassa syysleimuja ja ihan hyvin viihtyivät katoamatta mihinkään talven aikana." 

Kesällä 2014 nousi maasta pienen pieni syysleimuksi tunnistettava kasvi, ei kasvanut normaaliin mittaan kuitenkaan eikä nuppuakaan näkynyt. Sama toistu kesällä 2015.

Ja niin uskoin käyvän tänä kesänäkin, mutta... 

 ...nytpä se pieni alku kasvoikin normaallin syysleimun korkeuteen ja teki nuppujakin. Mutta vain yksi varsi.

 Ja elokuulla olemme saaneet ihailla kukintoakin! 

Sen kai voi arvata, että minä malttamattomana odotan ensi kesää nähdäkseni, miten syysleimuni silloin voi. Jos voi hyvin, niin taidan ostaa sille seuraksi lajitovereita.

Syksy lähestyy

Syksy saapuu, ei sille mitään voi. Mutta ehkä vielä on aurinkoisia päiviä, ainakin tänään aurinko paistaa lupaavasti. Viikon verran on ollut kyllä tosi koleaa ja sateista.

Pirkon tuoma hortensia ilahduttaa minua kukillaan. Tosin osa nupuista on kuivunut ennen avautumista, enköhän osaa hoitaa sitä oikein. Mökillekin olen sen ottanut mukaan, ettei kuiva kotona yksin ollessaan.

 Kantarellit ovat innostuneet kasvamaan erinomaisesti ja olemmekin niistä nauttineet jo useamman kerran.

 Mökin ympäristön puissa on naavaa ihailla asti.

 Mökillä saamme ihailla myös peltoaukeita.

 Pilviä Tyrnävän peltojen yllä

Sisällä kukkii

Pihalla sade on piiskannut pionit, joiden kukinta-aika olisi juuri nyt parhaillaan. Nyt kukat makaavat liki maassa, kun vesi painaa isot kukat nöyriksi maata vasten. Joka vuosi ei onnistu yhtä hyvin, joten siirrän toivoni ensi vuoteen. Ei nyt ollut nuppujakaan niin paljon kuin on ollut parhaimmillaan.

Mutta sisällä saan ihailla jotain kukkia.

 Kertun peruja oleva orkidea, jonka sain äidiltä kai 15 vuotta tai ylikin sitten. On kukkinut monet kerrat, mutta nyt taisi olla parin vuoden tauko ennen tätä kukintaa.

Soilikki se jaksaa kukkia keväästä pitkälle syksyyn. Kun lopulta opin sen hoidon tai oikeastaan hoitamatta jättämisen. Niin vähän se hoitoa tarvitsee..

Ekat tomaatit kypsymässä

Meidän ensimmäiset tomaatit ovat kypsymässä! :) Pian päästään maistamaan.

Parvekelaatikossa terassin kaiteella on ollut kolme tainta jo hieman toista viikkoa. Taimet saatiin lahjaksi ystäviltä, jotka visiteeraasivat luonamme matkalla etelästä koti-Rovaniemelle. Kiitos!

Vanha orkidea kukassa

 Pitkästä aikaa edes yksi orkideoistani aloittelee kukintaa.

Tämä on Kertun peruja ja ollut minulla jo n. 15 vuotta, luultavasti pari vuotta ylikin. Kerttu antoi äidille kaksi orkideaa, tämän ja punaisen, muuttaessaan takaisin Australiaan. Pian äiti sairastui ja joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Hän sanoi minulle, että hakisin orkideat itselleni hoidettavaksi. Lisäsi vielä, että sinä se saat pysymään ne hengissä. Minä, joka en ollut koskaan edes ajatellut orkidean kasvatusta.

No onnistuinhan minä niiden hoidossa. Sai ne kukkimaankin hengissä pysymisen lisäksi. Ja äitikin pääsi ihailemaan punaisen orkidean ensimmäistä kukintaa minulla. Vuosi oli 2001.

Nyt minulla on siis useita orkideoja, tarkasti ottaen taitaa olla kahdeksan, mutta muissa ei ole näkyvissä edes kukkavanan alkua.

Kedon kukkia

Kuluneella viikolla oltiin taas muutamia päiviä mökillä, jossa kesän kukat ovat kukkimassa valtoimenaan.

 Metsäkurjenpolvet pihan laidalla kukkivat tavallista runsaampana

 Niittyleinikit pilkistelevät seassa

 Puna-ailakkejakin on runsaina mattoina

Voiko enää kauniimpaa ollakaan kuin kesäiset luonnonkukkamme!

Kesä tuli aikaisin

Saatiin jo toukokuussa kesäisiä päiviä. Tosin nyt ennustetaan jo viilenevän, joten aika lyhyeksi se jäi. Mutta toivotaan jatkoakin. :)

Mökkikausikin on avattu ja muutama kuva sielläkin napsittu.

 Haukijärvellä kalastettiin ja ihailtiin hillan kukintaa. Mustikan kukinta on kyllä niukkaa, saadaankohan marjojakaan.

Mökki kotikuusen katveessa.

 Naavaa kasvaa varsinkin kuusissa paljon

Ja pitkinä hörsylöinä. Vai miksihän niitä nimittäisi.

Eilen kotiuduttiin ja tänään sitten kävelin katselemassa kotipihan kasveja, varsinkin niitä kukkivia.

 Lemmikit leviävät kivikkoryhmässä halunsa mukaan

 Ainokainen omenapuumme joutui joku vuosi sitten rusakoiden järsimäksi, mutta selviytyi siitä kuin ihmeen kautta. Kovin runsasta kukintaa eikä satoa ole sen jälkeen ollut, mutta vähästäkin iloitsemme.

 Voikukatkin ehtivät kukkaan ruohonleikkuun välissä

 Takapihalla peruna kaipaa jo multausta ja...

... mänty kukkii runsaasti. Ja sen kyllä huomaa! :D