Syksy on mennyt hiljaisesti koronapandemian takia. Taisi olla helmi-maaliskuun vaihdetta, kun epidemia levisi Suomeen. Onneksi se ei ole päässyt täällä leviämään niin pahoin kuin jossakin muissa maissa, mutta tuhansia on täälläkin sairastunut ja monia kuollutkin. Vaihtelevia rajoituksia ja ohjeita olemme saaneet välttääksemme taudin itse ja sen leviämisen muihin.
Maskit kasvoilla käydään esim kaupassa ja hoitamassa muita tarpeellisia asioita. Muuten ollaan kotosalla. Keväällä oli kirjastokin suljettuna ja se tuotti minulle paljon lukevana ongelmia, Onneksi nyt kirjasto on auki tosin rajattuna, mutta esim. varatut karjat pääsee hakeman maskin piilossa.
Itse olemme välttyneet tarunnalta ainakin vielä ja toivon sen jatkuvankin. Enkä kyllä toivo tautia kenellekään muullekaan. Toivotaan, että pian alkavat rokotukset tehoavat ja tauti saadaan taltutettua.
Hiljaisuudessa siis vietetään joulua, kun vierailuja ei suositella. Mutta kaiken välttämättömän olemme saaneet hankittua: tavanomaiset jouluruoat ja koristeet, lahjojakin jokaiselle yksi, pino kortteja... Ja Jussikin soitti eilen joulutervehdyksen, viettää joulua kotonaan Riikka-vaimonsa kera kahden.
Kuusikin meillä on, kuinkas muuten. Mökiltä tuotu ja autotallissa vesisankossa on odottanut joulua. Ja hyvin taas kesti, neulaset pysyvät paikallaan hyvin vielä.
Syksy on ollut pitkä, harmaa ja lauha. Pari kertaa on satanut lunta maan valkoiseksi, mutta pian lumi suli pois. Aatonaattona oli vielä nurmikko näkyvillä ja lunta vain kasojen pohjilla. Sitten viileni jonkin verran ja ...
...yön aikana satoi maan valkoiseksi, tosin vain ohuen kerroksen. Saimme siis sentään valkoisen joulun! Aattona ja tänäänkin on sadellut hiukan lunta, joten kivan valkoista on. Kuva eiliseltä päivältä.
Näin jatkamme joulun viettoa ja toivomme pian alkavan vuoden 2021 olevan päättyvää parempi varsinkin pandemian osalta.
