Mökin maalaus

Jo kesäkuun puolella aloiteltiin mökin ulkomaalausta, keitettiin nimittäin punamultamaalia. Ja lopulta maalattiinkin.  Tämä maalinkeittotouhu oli meille aivan uutta ja sitä onkin pitkään suunniteltu ja opiskeltu. Ja taas voitiin todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! ;)  Hyvää maalista tuli eikä sen tekokaan ollut vaikeaa.  Kotona se jo aloitettiin keittämällä ruisvelli valmiiksi sähköhellalla 10 litran kattilassa.

Mökillä sitten velli vanhaan vesipataan (joka oli viettänyt jo kymmenkunta vuotta eläkepäiviään varaston nurkassa) ja pata nuotiolle. Lisättiin siihen velliin vettä ja muitakin aineita, joita en edes muista, kun mies vastasi keittohommasta ja minä kuvaushommasta.

Siellä se velli kuumenee. Määrä näyttää tässä kuvassa vähältä, mutta kyllä sitä oli tässä vaiheessa muistaakseni liki 30 litraa.

Vielä lisätään punamultajauhetta antamaan maaliin toivottu väri.

Keitos on valmis, siis maalia seiniin, kunhan se hieman jähtyy. 

Tässä keitetty maalierä riitti noin puoleen taloon, joten toinen annos vielä keittettiin. 

Viimeiset laudat menossa ja maalikin loppuu sopivasti.




Ja nyt on mökki maalattu.

Kesäsateita riittää

Sateista ja koleaa edelleenkin. Poikkeuksena oli eilen lämmin (+23) ja aurinkoinen päivä, mutta illalla jo alkoi satamaan.

Vettä tuli

Kolea on tämä alkukesä ollut. Kovaa tuulta ja sateitakin on riittänyt enemmän kuin toivoisin. Mutta juhannus oli suhteellisen kiva, mittarikin kipusi yli +15 asteen, oli tyyntä eikä juuri satanut. Kotona se vietettiin kolmisin, Kati ja me vanhukset, rauhallisesti. Tänään on taas sadellut useaan otteeseen kuurolta, joista runsain saatiin nyt hetki sitten.

Vettä tuli oikein ropinan kanssa. Ensin luulin äänenperusteella, että isoja rakeita tulee, mutta vettä se vaan olikin.

Rännin täydeltä sitä taisi tulla.

Naapurin pojat ottivat ilon irti sateestakin!

 Vanhempi ensi syksyn koulukas edellä ja ...

 ... pikkuveli perässä!  

Muistui mieleen oma lapsuus ja nuoruus: tykkäsin vesisateesta!  Mitä enemmän satoi, sitä kivempi mielestäni. Mutta enää en lähde vapaaehtoisesti vesisateeseen. Nämäkin kuvat nappasin katoksesta. ;)

Kirjosieppo rouvaa vailla

 Meillä on viime päivinä seurattu mielenkiinnolla, saadaanko kesäksi lähinaapureita.  Keittiön ikkunan edessähän meillä on vanha, hyvin palvellut linnunpönttö, jota on paikattukin. Kerran nimittäin tikka yritti päästä sisään munia hautovan sinitiaisen luo, mutta onneksi oltiin kotona ja saatiin se häädettyä. Mies paikkasi reiän alumiinilevyn palalla ja hyvin on pönttö kelvannut senkin jälkeen.

 Kirjosieppokoiras on jo pitkään yrittänyt houkutella seuraa, mutta eipä ole ollut tunkua. Vaikka komeasti se laulaa ja siipiä läpsyttää.

Katselee vasemmalle,

 katselee oikealle ja

 taas vasemmalle, jos tulisi sopiva puoliso.

 Ja tulihan se lopulta rouva kirjosieppokin,

kävi oikein sisälläkin tekemässä tupatarkastuksen, mutta häipyi sitten. Liekö ollut liian vaatimaton tämä vanha pönttö.

Ja kutsu ja odotus vaan jatkuvat. Mies ja minä jännätään herra kirjosiepon kanssa, onnistuuko parinvalinta tänä kesänä.

Huomenna on helluntai

Kova tuuli, vettä sataa ja mittarissa +9, ei siis oikein kesäistä ja heleää helluntaisäätä. Pitäneekö paikkansa vanhan kansan sanonta "millainen helluntain lauaantai, sellainen koko kesä"?  Mutta aamulla kukkui käki ihan jossain lähellä.  Ja ensimmäinen kukka auki vuohenjuurissa.

Ja näin ne kukkivat päivälleen kuusi vuotta sitten.

Äitienpäivänä

Nämä ainakin lupailevat kesään vehreyttä

Scillat jo kukassa omenapuun alla

 Lamoherukka istutettiin vasta syksyllä

 Pihlaja-angervolla jo lehtiä

 Sieltä pionit ponnistavat pintaan

 Ikivihreä rodo jo paisuttelee nuppujaan

 Syyskesällä jaetut ja uudelleen istutetut ruskoliljan sipulit kasvattavat varsiaan 

Vuohenjuuret lupailevat keltaisia "pikku aurinkoja"

Uusi tuttavuus

Eilen alkuillasta saatiin pihapiiriimme aivan uusi tuttavuus, liekö mustarastas.

 Siinä se tepasteli pitkin pihaa, välillä pensaiden alla piilossa, välillä näkösällä.

 Löysipä madonkin suuhunsa ja hyvin näytti maistuvan,

 Sitten saapui rusakko maistelemaan perennan alkuja, onneksi eivät näyttäneet maistuvan.

 Hetken kuluttua uusi vieraamme ilmaantui vuorimännyn alta katsomaan tilannetta.

Kumpikaan ei välittänyt toisesta, rauhassa saivat olla. Harakkakin kävi lähettyvillä, mutta ei suostunut liittymään samaan kuvaan.